Oli kevätjuhla. He seisoivat tylsistyneinä lavalla ja kuuntelivat kun heidän edessään olevat ykkösluokkalaiset lailoivat hämä-hämä-häkin espanjaksi. Vihdoin juhla loppui ja ihmiset virtasivat koulun aulaan ja odottelivat hymyssäsuin vanhempiaan. Myös nämä kaksi tyttöä, juuri seitsemänneltä luokalta vapautuneet astelivat aulaan ja jäivät hissin viereen seisomaan. Elina huomasi tuttunsa kävelevän sinnepäin ja moikkasi tätä saaden tämän tulemaan heidän luokseen. Kaikki hymyilivät vähän aikaa vaivautuneena, kunnes Emmy lohkaisi: "Mie olin diizeinä!". Elina katsoi tuttuaan ateeksipyytävästi ja mutisi: "Joo, täs on Emmy". Tuttu hymyili varmaanhullu-hymyä ja kätteli Emmyä tämän hymyillessä omahyväisenä. Äkkiä Elina huomasi toisen kaverinsa sitovan kengännauhojaan vähän kauempana ja huikkasi tälle.
   Näkymä vaihtui. He polkivat polkupyörillä koskenparrast pitkin, Saimi, Vilma, Elina ja Venla, tässä järjestyksessä siis. He saapuivat tienhaaraan; toinen johti suoraan ja toinen oikealle. He pysähtyivät, Elina ja Venla, Saimin jatkaessa suoraan ja Vilman kääntyessä oikealle. Elina katsoi kummissaan minne Saimi meni ja kysyikin sitä tältä huutaen "Miks sie sinne menit?". Saimi teki upean jarrutuksen pyörällään, nousi pois sen päältä ja kumartui sanoen "Miu pitää sitoo kengännauhat". Tämä vakuuttava syy näytti riittävän pysähtyneelle kaksikolle ja he lähtivät juoksemaan oikeaan suuntaan. Äkkiä Elina muisti Vilman ja huusi: "Vilma hei pysähy! Oota meitä!" Mutta tämä vain polki tuhatta ja sataa eteenpäin kääntymättä enää katsomaan taakseen.
   Äkkiä Elinan ja Venlan takaa kuului auton hurinaa. He kääntyivät ja näkivät auton, harmaan Saabin, ajajan paikalla silmittömästi vihastuneen Emmyn ja takapenkillä tytön pikkusiskon. Emmyn silmät leiskuivat punaisina, kun hän painoi kaasua ja auto ulvaisi vyöryessään eteenpäin. Järjetön kauhu valtasi uhriksi joutuneen kaksikon, kun he tajusivat Emmyn yrittävän ajaa heidän päälleen. He juoksivat henkensä edestä ja etsivät vauhkoina pakosuunnitelmaa. He huomasivat, että tietä ympäröi molemmilla puolilla joki, oikealla oli talvista ja vesi oli umpijäässä, toisella puolella iso jyrkänne johti kesäiseen rantaan. He päättivät hypätä oikealle puolelle, uimapuvut kun heillä oli. Elina tunsi jäätävän veden pistelevän ihoaan ja turruttavan verenkierron hänen sukeltaessaan. Jää rikkoontui ja ilmestyi lautoiksi heidän uidessa eteenpäin hitaasti ja kylmästä kankeina. Vieressä olevalla tiellä Emmy ajoi hitaasti autollaan, samaa vauhtia uimareiden kanssa, ja huuteli pilkkaavia sanoja. "Työ näytätte raukoilta, ku työ sukellatte!" hän huusi ja nauroi päälle.
   Vihdoin Elina keksi idean. Hänen ei tarvinnut muuta kuin katsoa Venlaa ja hän tiesi, että tämäkin tiesi, että Elina tiesi idean. Yhdessä he sukelsivat takaisinpäin ja Emmy ei huomannut autossaan mitään. Elina ja Venla nousivat ylös vedestä ja yhteisvoimin pukkasivat auton veteen. Äkkiä se ilmestyi taas heidän eteensä likomärkänä ja vettä valuen. He kurkkasivat sisään ja näkivät Emmyn ja tämän pikkusiskon lilluvan aavemaisesti jäätävässä vedessä. Elina päätti aukaista auton oven, eihän hän halunnut tappaa ketään. Auton tyhjentyessä vedestä heidän oli etsittävä piilopaikka ennen kuin Emmy virkoaisi. He päättivät hypätä kesäveden puolelle ja tömähtivät pienelle hiekkakaistalle ennen vettä. Jyrkänteeltä alas työntyi turvekieleke ja sen ja hiekkakaistaleen väliin jäi pieni rako, jonne Elina ja Venla työntyivät. Yhtäkkiä he kuulivat Emmyn nousevan kielekkeelle ja tömistelevän jalkojaan ja...

Mie heräsin :D
ÄLkää nyt suuttutko sit tän unen osalliset :)
-elina
p.s. älä Emmy sit _oikeesti_ ota tästä mallia, älä kasvata minuu kohtaa mitää kamalaa murhanhimoa, jookos? (: